Viljamakasiini

Historiaa

Ruoveden viljamakasiini rakennettiin 1850-luvulla alunperin kunnan lainajyvästöksi,koska katovuosien sattuessa varsinkin tilaton väestö oli joutunut huonoon asemaan. Ruotsi-Suomessa 1700-luvulla oli syntynyt ajatus perustaa lainajyvästöjä, joihin koottaisiin syömä- ja siemenviljaa kadon varalle. Talonpojat olivat kuitenkin hanketta vastaan, sillä heidän mielestään vilja oli parhaiten tallessa kunkin omassa aitassa. Niinpä hanke viivästyi ja asia otettiin
uudelleen esille vasta 1850-luvulla, jolloin Suomi oli Venäjän vallan alla. Ruovedelle perustettiin kolme viljamakasiinia, joista tämä rakennus toimi kunnan yhteisenä lainajyvästönä ja kaksi muuta yksityisinä. Pitäjäläisten tasaväkisen äänestyksen tuloksena makasiini rakennettiin nykyiselle paikalleen Ritoniemen kartanon maille. Pitäjänmakasiini saatiin toimintaan ennen 1860-luvun suuria nälkävuosia. Jyvästön siemen- ja syömäviljaa kasvatettiin lainauksen avulla. Kun siemenjyvästön varat nousivat yli 600 tynnyrin, yli menevä osa voitiin käyttää yhteisiin tarpeisiin ja osasta voitiin antaa myös vaivaisapua.

Lainamakasiinia hoitamaan asetettiin kolmijäseninen jyvästöhallitus. Murtautumisen estämiseksi aitan molempiin oviin asennettiin kolme erilaista lukkoa. Kukin jyvästöhallituksen jäsenistä sai avaimen yhteen lukkoon, jolloin kukaan ei yksinään päässyt viljavarastolle.

Vuonna 1865 lainajyvästö siirtyi juuri perustetun Ruoveden kunnan hallintaan.

1950-luvulla Ruoveden Osuuskauppa osti makasiinin. Se kunnostettiin varastoksi ja sai samalla nykyisen ulkomuotonsa. Rakennukseen lisättiin ikkunoita ja ovia ja järvenpuoleiselle sivulle rakennettiin suojakatos. Sisältä purettiin kaikki viljalaarit.

Makasiini toimi Osuuskaupan varastona yli 30 vuotta. Ruoveden kunta osti viljamakasiinin kulttuuri- ja näyttelytilaksi v. 1986.

Arkkitehtuuri

Viljamakasiini edustaa tyylisuunnaltaan uusklassista arkkitehtuuria. Ulkoasultaan rakennus on tyylisuunnalleen tyypillisen yksinkertainen ja symmetrinen. Pystylaudoitus, perinteinen harjakatto sekä pieniruutuiset ikkunat ovat myös selkeitä uusklassismiin viittaavia piirteitä. Ikkunoiden ja seinäpintojen keskinäiset mittasuhteet ovat tarkkaan harkittuja ja ikkunat ovat aseteltu tasavälisesti luoden rytmikkään julkisivun.

Rakennuksen materiaalit ja värit on valittu perinteisen ilmeen saavuttamiseksi. Rakennuksen runko on toteutettu perinteisestä hirrestä, joka luo lämpimän ja luonnollisen tunnelman sen sisätiloihin. Julkisivun vuoraus on tehty pystylaudoituksella sekä rimoituksella, jonka väriksi on valittu perinteinen punamulta. Ikkunapuitteet on maalattu valkoisiksi, mikä luo kontrastin punaisen värin kanssa ja korostaa puitteiden koristeellisia osia.

Yksityiskohtia

Viljamakasiinista voi löytää erikoisia yksityiskohtia. Muun muassa ikkunoiden ylälistoihin on tehty ulkonevat osat, mitkä saavat listat muistuttamaan pylväänpäitä. Koristelistat jatkuvat myös alhaalta hieman alalistan yli, jolloin kokonaisuudesta muodostuu ikään kuin pylväät ikkunoiden sivuille. Pylväiden mukailu on tyypillinen uusklassismin piirre. Pylväsjärjestelmät ovat peräisin jo antiikin ajoilta, mistä uusklassismi pyrki erityisesti ottamaan vaikutteita. Myös katon rajassa olevat hammastukset tuovat rakennukseen koristeellista ilmettä.

Tyyliavain
Uusklassismi eli Kustavilainen tyyli

Uusklassismi on arkkitehtuurin tyylisuuntaus, joka syntyi 1700- luvun puolivälissä. Uusklassismi otti vaikutteita antiikin Kreikan ja Rooman rakennustaiteesta sekä renessanssiajan palladiolaisesta arkkitehtuurista. Se oli vastareaktio barokin ja rokokoon monimutkaisuudelle, pyrkien palauttamaan rakennuksiin yksinkertaiset ja suoraviivaiset muodot sekä antiikista peräisin olevat pylväsjärjestelmät.

Uusklassismi tunnetaan Suomessa ja Ruotsissa paremmin kustavilaisena tyylinä. Suomessa tyylisuuntaus vaikutti aikavälillä 1775-1816, jonka viimeisimpänä vuosikymmenenä tyyli muuttui yhä pelkistetymmäksi. Tyypillisiä piirteitä kustavilaisessa tyylissä ovat rakennusten yksinkertainen ulkomuoto, symmetrisyys sekä tarkkaan harkitut keskinäiset mittasuhteet. Kustavilaisen rakennuksen yleisin väritys oli keltainen valkoisilla koristeideilla. Puisia julkisivuja koristi yleensä leveälautainen pystyverhous sekä kerroksia oli jakamassa kevyet vaakalistoitukset. Antiikista tuttuja piirteitä olivat päätykolmiot sekä pylväät.

MATKAILIJAN PALVELUT:
Matkailuinfo, Ruovedentie 5, p. 044 787 1388 (kesäaikana).
Kesäsesongin ulkopuolella:
Kunnanvirasto, Ruovedentie 30, avoinna ma–pe 9–15.
Yhteystiedot: 03 486 111 (keskus) | kirjaamo(a)ruovesi.fi.