Erämaasta Suomen kauneimmaksi

Vaatimaton asuinpaikkalöytö Koljonsaaresta Vilppureitin varrelta, ja kahdeksan työkaluiksi hiottua kiveä ovat varhaisin todistus ihmisen liikkumisesta Ruovedellä. Löydöt ovat peräisin kivikauden esikeraamiselta kaudelta noin 7500 vuoden takaa. Niiden, ja muiden löytöjen ajoituksen perusteella Ruovesi näyttää olleen keskiajan loppuun asti melko tyhjää eräaluetta. Alueen vanhin, eräkautinen nimitys on Pirkkalanpohja, koska Suur-Pirkkalan erämaat sijaitsivat siellä. Alue oli 1400–1500-luvulla vielä vailla kiinteää taloasutusta: etelästä sinne tehtiin eräretkiä, joiden aikana asuttiin pyyntipaikkojen lähettyvillä eräpirteissä. Joillekin näistä alueista syntyi pysyvää asutusta, ja näin saivat alkunsa Ruoveden vanhimmat talot.

Alueen kiinteä asutus syntyi lyhyenä aikana 1500-luvun jälkipuoliskolla. Kuningas Kustaa Vaasan julistettua asumattomat erämaat kruunun omaisuudeksi 1542, ne jaettiin uudisasukkaille. Ruoveden kantapitäjä sai asukkaansa pääasiassa Pirkkalasta, Kangasalta, Vesilahdelta ja Lempäälästä sekä Savosta, josta tulleet asuttivat lähinnä pitäjän itäosan. Näin alkunsa saanut ”Suur-Ruovesi” oli pinta-alaltaan varsin mittava: siihen kuuluivat nykyisen Ruoveden lisäksi Keuruu, Multia, Pihlajavesi, Virrat, Ähtäri, Kuru, Vilppula, Mänttä ja Pohjaslahti.

Satakunnan pohjoisista erämaista muodostettiin 1565 uusi pitäjä, jonka nimeksi tuli Ruovesi. Nimensä Ruoveden kunta on oletettavasti saanut alueella sijaitsevista ruovikkoisista vesialueista, sillä samana vuonna pidettiin uuden hallintopitäjän ensimmäiset käräjät "Ruokoveden pappilassa".

Kun läänit tulivat maakuntien tilalle 1630-luvulla, ja Kustaa III perusti 1775 kaksi uutta lääniä, jaettiin Ruovesi kolmeen osaan, jolloin se kuului kolmeen lääniin, kolmeen kihlakuntaan, kolmeen nimismieskuntaan, kahteen eri hovioikeuteen, kahteen laamannioikeuteen ja kolmeen tuomarikuntaan. Hankala ja sekava tilanne korjaantui vasta 1869, jolloin Ruovesi liitettiin omasta toivomuksestaan Hämeen lääniin. Varsinaisen Ruoveden kunnan perustamisvuodeksi kirjataan 1865.

Ruovesi oli yhtenä Hämeen ensimmäisistä kunnista toteuttamassa vuoden 1865 kunnallisasetusta, ja se perusti kunnanvaltuuston jo vuonna 1908 - kymmenen vuotta ennen lain edellytystä. Se perusti myös ensimmäisenä Hämeen läänin kuntana kunnankirjurin viran ja kunnallistoimiston, sekä 1920 maamme ensimmäisiin kuuluneen raittiuslautakunnan. Ensimmäinen kansakoulu perustettiin 1869 ja kunnallinen kirjasto 1863. Vuonna 1921 alkoi ilmestyä Ruovesi-lehti, joka on maamme 13. vanhin paikallislehti.

Kuva Ruovedestä sekä kulttuuripitäjänä, että luonnonkauniina paikkana alkoi hahmottua jo yli 120 vuotta sitten. Ruovesi on ollut kesäkunta jo 1800-luvulla, jolloin säätyläiset pitivät Ruovettä aitona, tosisuomalaisena seutuna, joka kaiken lisäksi oli mukavien laivayhteyksien varrella.

Ennen sotia Ruovedellä oleskeli poikkeuksellisen paljon taiteilijoita - jopa siinä määrin, että esimerkiksi Visuvettä tai Muroletta voisi kutsua sen ajan taiteilijasiirtoloiksi. Voimakkaimmin Ruovettä ovat tehneet tunnetuksi kuvataiteilijat, joiden ketju ulottuu katkeamattomana nykypäivään asti. Ruovedeltä ammensivat inspiraatiota muun muassa Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg, mutta myös säveltäjät, esimerkkinä Jean Sibelius ja Oskar Merikanto, ovat löytäneet innoitusta ja työrauhaa Ruoveden luonnosta. Ruovesi valittiin1957 Yleisradion järjestämässä kilpailussa Suomen kauneimmaksi kirkonkyläksi.

Ylen Elävän arkiston 2015 julkaisemassa ohjelmassa neljä ruovesiläistä nuorta: Hannu, Pekka, Eila ja Seija kertovat tulevaisuudensuunnitelmistaan.  Ruovedellä oli tuolloin noin 7000 asukasta ja vain vähän teollisuutta. Huonoista työ- ja opiskelumahdollisuuksista johtuen joka vuosi noin sata henkeä muutti maalaispitäjästä pois kaupunkeihin. Ohjelma on vuodelta 1971 ja sen on ohjannut Erkki Ilo.